Yksin olemisen opettelua ja jänniä tapahtumia.

Ankeesta otsikosta huolimatta, mulla menee ihan hyvin. Loma on alkanut ja oon vihdoin  Tampereella, Lode kirjottelikin jo omasta kesäloman alustaan niin nyt on vähän niinkun mun vuoro.

Ennenkuin alotan, voisin mainita, että lennot Hong Kongiin 22-29.6.2014 on jo ostettu.

ooh lala, kohta mulla on omia tälläsiä kuvia, tää on netistä pöllitty.

Puhuin jo ihan ekoissa postauksissa siitä, että en oo vielä ihan varma mitkä fiilikset mulla on siitä, että Henna (kaksoissisko) muutti sinne kauas Aasiaan, mutta nyt ajattelin vähän avata aihetta.

Yksin olemisen opettelulla en meinaa sitä, etteikö mulla olis enää kavereita täällä Tampereella, tai että olisin jotenkin yksinäinen, päinvastoin, mulla on  ihania kavereita ja aina jostain löytyy jotain tekemistä, enkä koe vaikeeks sitäkään, että menisin ja hankkisin iha upouusiakin kavereita.

Mun ei vaan oikeestaan oo koskaan tarvinnu olla yksin. Yleensä ollaan Hennan kanssa tehty paljon asioita yhdessä, etenkin kesäsin, koska asuttiin aina kuitenkin saman katon alla ja ollaan (luonnollisesti) samanikäsiä ja meillä on samat kiinnostuksen kohteet. Kuopiossa mulla oli ennen Lottaa kämppikset (ja okei Lotta asu naapurissa) ja nyt Lode itse on mun kämppis, niin en sielläkään oikeestaan joudu olemaan yksin kun ehkä muutamia tunteja.
Kaipaan sitä spontaaniutta mun elämään, sitä, että voin aamulla päättää lähtee vaikka Helsinkiin tai minuutin varotusajalla terdelle ja aina on joku messissä, tai sitten ihan vaan sitä, että voin kommentoida Tv-ohjelmia sillee puolivillasesti.

Okei, pakko myöntää, että esimerkiks tänä aamuna nautin suunnattomasti kun sain pelata tunnin GTA5:sta täydessä hiljaisuudessa kahvikupin kera. Pitää oikeasti ottaa kaikki irti näistä yksinäisistä hetkistä ja antaa mielen levätä.

Onneks mun homegirl ja varasisko, Karoliina eli Tallinnan Talitintti, eli jämäpala, tulee Suomeen tässä piakkoin<3

No mutta se siitä, loppukevennys.

täs mä tänään, pointless selfie

Mietin pitkään, että kerronko tästä samassa postauksessa, mutta menkööt. Romaaneja on kiva kirjottaa.

Kävin tänään vähän esitteleen Tamperetta yhdelle pitkälle ja komealle hollantilaismiehelle, se on Mansessa vaan tän päivän ja sit se kysy haluunko lähtee jätskille ja mähän lähdin.
Istuskeltiin Laukontorilla, ruokittiin lintuja, naurettiin paljon, ruokittiin kaloja, naurettiin lisää, puhuttiin paljon diippiä ja ei niin diippiä juttua,oli aivan huikeeta päästä treenaan englanninkielentaitoja ja tavata näin ihastuttava mieshenkilö. Ah.

-Hiitti