Yks asia Kuopiossa on aina varma..

..se on aina pettymys.

#vainhonkaharjujutut

Kuopio, me ollaan bäk. Ikuisuudelta tuntuvan ajomatkan jälkeen päästiin vihdoin torstai-iltana takaisin Honkaharjunkadulle. Tavaroiden uudelleensijoittaminen paikoilleen tuntui illalla liian suurelta duunilta joten päätettiin jättää se homma seuraavaan päivään. Ja tossa noi vaatteet ja kamat on edelleenkin lattialla tänään lauantaina.. No, meillä on taas vuosi tässä aikaa järkkäillä tavarat kaappeihin.

Aateltiin alottaa Kuopio-vuosi kunnolla, ja mennä heti perjantaina Junon keikalle vanhaan ja tuttuun Puikkariin. Junon keikalla on pakko olla paljon jengii ja mahtava tunnelma!! ..joo, ei Kuopiossa. Noin 20 henkilöö koko baarissa, laskuhumala ja huono meininki. Seuraavan aamun krapulatila tuntu niin turhalta.

Vaikka porukkaa ei ollut paljon ja meininki nyt oli vähän mitä oli, niin kyllä se Juno silti osas hyvin keikkansa vetää.

Onneks kuitenkin alottelemassa oli hauskaa. Mentiin hiitin kans Lotalle kahen viinipullon ja yhen anisviinapullon kera ja vaihdeltiin kesän kuulumisia.

Koska aivot ei nyt oikein pelitä, enkä jaksa keskittyä kirjottamiseen niin tää on nyt tältä päivältä tarpeeks. Aateltiin antaa Kuopiolle vielä tänään mahdollisuus toivottaa meijät uudelleen, tälläkertaa kunnolla tervetulleiks taas mestoille, ja päätettiin et lähetään käymään jossain beach partyissa, joihin ainakin facebookin mukaan oli ilmottautunu enemmä kun viis osallistujaa. Voi olla että huomenna ollaan pettyneitä, eli ei elätellä liikoja toiveita vielä tästä illasta. 

-L & H

PS. Tuotiin viime viikolla joitain kamoja jo tänne meijän varastokellariin, ja päästiin leikkiin eilen samantien murtomiehiä. Varaston avaimet jäi meinaan minnekäs muuallekaan kuin trelle. Ihanaa.

PPS. Saatiin vähän jo siivottua, tärkeimmät tavarat ensimmäiseks. Korkkarit näyttää nyt hyvältä omilla paikoillaan:

Ex-tempore retki Kuopioon

Olin rehellisesti sanottuna aika yllättyny, jos en jopa järkyttyny, kun sain Lotalta viestin, että pitäiskö lähtee käymään Kuopiossa?

Mut sit mietin asiaa ja muistin, kuinka epätoivosen täynnä Voitto, sininen sankarimme, oli kesän alussa kun paluumuutettiin Manseen ja totesin, että Lottakin on toisinaan ihan fiksu.

Matka starttas 10 aamulla ja kun saatiin kaikki kamat mahtuun jopa epäilyttävän hyvin, niin lähettii menee.

Neljä tuntia on aika pitkä ajomatka ja lähemmäs kolmen kuukauden tauon jälkeen, siltä se myös tuntuu, mutta meillä oli aika paljon puhuttavaa ja uusia biisejä kuunneltavana, niin selvittiin melkein yhtä hyvin kun keväällä konsanaan!!

Ihan eka juttu mikä tehtiin, oli vierailla ES:n luona hakemassa avaimet, sekä lukko varastoon, koska oltii molemmat jätetty lukot kotiin Tampereelle (siis meillä molemmilla oli ne kuitenkin!!). 

Oli aika jännä käydä kattoon, miltä meiän kämppä näytti alivuokralaisten jäljiltä, ainakin siellä oli tosi siistiä päällisin puolin. 

Ollaan nössöjä eikä uskallettu olla siellä kämpässä kauheen pitkään, vaikka tietysti kerrottiin meiän vuokralaisille, että tullaan käymään. Ne oli sopivasti ite vielä töissä niin ei päästy jutskailee.

Naapurit varmaan katto aika oudoksuen kun kannettiin kellariin pari ruumissäkkiä ja muuta epäilyttävää, kaiken kruunas vielä se, että lukittiin se varasto pyörän lukolla koska muuta ei ollu saatavilla. No ainakin se on hyvin lukittu nyt!

Käytiin ahkeroituamme syömässä kiinalaisessa ES:n kaa ja vaihettiin vähän kuulumisia, todettiin molemmat Lotan kaa, että ihan kiva palata jo Kuopioon! 

Tähän loppuun voisin vielä kertoo, että oon tässä urakoinu iltapukua ystävälleni Karoliinalle ja tänään sain sen valmiiks! 

tässä kuvassa se on vielä erittäin kesken, mutta vein nuken jo pois niin en voi ottaa uutta, hups

-Hiitti

Ps. Tässä loppukevennykseks kuva Hong Kongin Ladies Nightista, josta mulla ei oo mitään muistikuvaa, mut toi sairaan nopee hattu on tallessa, ehkä pääsen uusiokäyttään sitä Kuopion villissä yössä?

Linnut muuttaa etelään, mä muutan pohjoiseen.

Tänään ensimmäinen asia jonka huomasin oli syksyn tuoksu.

Nukun aina ikkuna auki ja tänä aamuna ensimmäistä kertaa, haistoin syksyn, ja se ei välttämättä oo mun suosikkituoksuja.

Lenkillä huomasin, että lehdet on alkanu jo putoilla ja kesän vihree vaihtuu pikkuhiljaa syksyn parhaaseen puoleen, väreihin.

Koska mun puhelimesta loppu akku niin jouduin käyttään koko tunnin lenkin asioiden pohtimiseen ja tajusin jotain aika syvällistä, myös mun elämässä koittaa syksy.

Kesällä luonto muuttuu ja kukoistaa, tää on suora vertaus mun sosiaaliseen elämään. Oon tänä(kin) kesänä saanu uusia kavereita ihan sairaasti, ja myönnän jopa ihastuneeni ainakin kerran ja kuulemani mukaan oon jopa särkeny parit sydämet, mutta eipä siitä sen enempää.

Mutta nyt tulee syksy ja palaan takasin samoihin kavereihin joita mulla oli ennen kesää, samaan asuntoon, samaan kouluun, samalle luokalle...tajuatte varmaan? Mun henkinen kesäni lakastuu ja rauhottuu.

Tää ei missään nimessä oo negatiivinen asia, mulla on jo jopa vähän ikävä kouluun (ei kuitenkaan Kuopioon, mutta kouluun joo ja okei,kaipaan myös honkaharjunkadun vilinää)



Voisin myös vähän avata kuulumisiani, koska oon taas duunaillu vaikka mitä.

Kuun vaihteessa tein viikon reissun Alanyaan, Turkkiin mun isovanhempieni kanssa ja mun on pakko myöntää, että vaikka tunsin välillä syvää anarkista inhoa turisteja kohtaan, niin välillä tollanen turistirysä ja auringossa rentoutuminen tekee pelkästään hyvää.

Turkkilainen ruoka ja ne ihmiset on ihan parhaita, mutta tässä reissussa parasta oli seura, mun isovanhemmat on oikeesti aika hyviä tyyppejä ja oon onnellinen, että ollaan läheisempiä nyt kun vielä ehtii tehdä asioita niiden kanssa.

Kuten ottaa tatuointeja.

Kuten kuvastakin näkyy, mulla ja mummilla(76v) on nyt molemmilla ruusut vasemmassa käsivarressa.
Muistan kun otin mun ekan tatuoinnin sillon kun täytin 18 ja mummi sano et se on aina halunnu pienen punasen ruusun ja näytti kädellään mihin kohtaan se sen haluais, sanoin jo sillon, että mä tuun seuraks ottaan ja nyt kun varailtiin tätä matkaa, asia tuli taas puheeks.

Tutkin siis Alanyan tatuointiliikkeitä ja löysin sellasen missä tehtiin nättiä jälkee, varasin ajan ja sit päivää ennen lähtöö, käytiin neulan alla.

Jouduin vähän sulatteleen sitä asiaa, että se oikeesti tapahtuu ja varottelin mummia et se saattaa sattua ja loppujen lopuks sain kuulla ettei se kuulemma tuntunu missään ja olin pelotellu turhaan (itsehän siis kärsin kyllä hienoisesta kivusta, mutta mummi onkin kovis)

Veikkaan, että tän tatuoinnin tunnearvo nousee aika korkeeks viimeistään siinä vaiheessa kun mummista aika jättää.

-Hiitti

PS. Kävelin eilen ekaa kertaa jalan murtumisen jälkeen korkokengillä ja selvisin!

Tää kesä

Ed Sheeran-Give Me Love

Tiettekö sen tunteen, kun kuulee jonkun biisin ja aattelee et ei hitto, noi lyriikat kuvaa just eikä melkeen mun elämää. Tää on yks sellanen.

Tää kesä on ollut täynnä rakkautta, sydänsuruja, jälleennäkemisiä ja kaikkee näiden väliltä. Vielä on kolmisen viikkoo jäljellä ennen koulujen alkua ja paluuta Kuopioon. Kuopioon paluu tarkottaa mulle yhden aikakauden loppua ja toisen jatkamista. En oikeen tiedä et haluunko kumpaakaan.

Vaikka aika ristiriitasissa tunnelmissa ootan kesän loppua, niin on tähän kesään paljon kaikkee hyvääkin mahtunut! Ainakin mulla on kyllä ehdottomasti kaikkein parhaimmat työkamut mitä kukaan voi toivoo. Parhaimmassa duunissa tietenkin.

Käytiin viime viikonloppuna just näitten tytsyjen kans tsekkaan Miami ja Blockfestien jatkobileet. Alkuillan seikkailujen, rautatieasemalla nautitun valkkarin ja koskenrannan piknikin jälkeen päästiin baariin tanssiin hyvän musan tahtiin. Niinkun voi arvata, musagenre oli Blockfestien mukaista sen virallisilla afterpartyilla. Oli ihan siistii bailata kun taustalla soi muutkin kun vaan NRJ-hittibiisit. Aaaai että oli hauskaa! #beyondbest

Pari viikkoo sitten saatiin Hetan kanssa vieraita ihan Jyväskylästä asti. Lotta aka ES tuli yllärivisiitille perjantaina viikonlopuks tänne rakkaaseen manseen -ja lähti seuraavana sunnuntaina rakastuneena Tampereeseen ;)! Päätettiin näyttää eeässälle miltä näyttää Tampere by Night, ja lähettiin kiertään pikkupubeja. Kustaa, Passion, Ale, ja lauantaina Fat Lady, joka ei todellakaan näyttänyt parhainta puoltaan Lotalle! Tammerfestit oli vetänyt kaiken porukan koskiravintoloihin jatkoille, joten fättäri oli sinä lauantaina vähän samaa tasoo kun Kuopion Puikkari parhaimpana iltanaan. Eli melkein tyhjä. Onneks seura oli hyvää, juomat maistui ja tanssittiin Bailandoo. Plussana päästiin vielä näkeen fättärin VIP-puoli, kiitos te pojat jotka kolmen aikaan epätoivoisina yrititte meitä iskeä. Pakko oli vippitilat nähdä, ja annettiin pojille puoli tuntia turhaa toivoa jatkoista niiden kanssa.

Näitä kesän hyviä puolia on siis pääasiassa ystävät. Ihan sama istunko koirapuistossa jakamassa salaisuuksia ihanan tyypin kanssa, vai terassilla miljoonan muun kaverin kanssa, kaikki on yhtä tärkeitä ja paikalla ei ihan oikeesti oo väliä. Oon niin onnekas, että mulla ei oo vaan yks hyvä ystävä, vaan paljon, paljon enemmän. Tampereella, Kuopiossa, Hämeenlinnassa, Helsingissä ja jopa Barcelonassa.Voisin teille kaikille jakaa kaikki mun surut ja jokaikinen kuuntelis. Ja teitä tuun kohta tarviin.

Rakastan kevättä ja kesää, enkä oo koskaan oikeen välittänyt syksystä. Joo, ne kaikki ihanat värit luonnossa sunmuut on kauniita, mutta syksyt on ollu mulle aina ikuisia maanantaiaamuja. Synkkää ja pimeetä ja edessä vielä koko viikko, tässä tapauksessa koko vuosi, taas lomaan ja aurinkoon. Tänä vuonna päätin ottaa itelleni vähän aurinkoo syysmasisteluun, ja lähen Barcelonaan syyskuussa viideks päiväks. Tarkotuksena siellä on unohtaa Suomi ja murheet ja ottaa vastaan mahdollisimman paljon lämpöö ja ystäviä kun vaan pystyy. Tää matka mielessä syksy kuulostaa jo pikkasen paremmalta. Ja tietysti nyt erona tässä syksyssä verrattuna viime vuoteen on se, että nyt mulla on ystäviä myös Kuopiossa, enkä oo menossa sinne yksin.

En oo ihan varma, onko tää ollut ihan huippu kesä vai kaikkein paskin. Ehkä se selviää sit vasta kun talvella mietin kaikkee mitä nyt on tapahtunut. Ehkä ei.

<3: Lode

PS. oon pahoillani herkästä avautumisesta! ;D