Tiettekö sen tunteen, kun kuulee jonkun biisin ja aattelee et ei hitto, noi lyriikat kuvaa just eikä melkeen mun elämää. Tää on yks sellanen.
Tää kesä on ollut täynnä rakkautta, sydänsuruja, jälleennäkemisiä ja kaikkee näiden väliltä. Vielä on kolmisen viikkoo jäljellä ennen koulujen alkua ja paluuta Kuopioon. Kuopioon paluu tarkottaa mulle yhden aikakauden loppua ja toisen jatkamista. En oikeen tiedä et haluunko kumpaakaan.
Vaikka aika ristiriitasissa tunnelmissa ootan kesän loppua, niin on tähän kesään paljon kaikkee hyvääkin mahtunut! Ainakin mulla on kyllä ehdottomasti kaikkein parhaimmat työkamut mitä kukaan voi toivoo. Parhaimmassa duunissa tietenkin.
Pari viikkoo sitten saatiin Hetan kanssa vieraita ihan Jyväskylästä asti. Lotta aka ES tuli yllärivisiitille perjantaina viikonlopuks tänne rakkaaseen manseen -ja lähti seuraavana sunnuntaina rakastuneena Tampereeseen ;)! Päätettiin näyttää eeässälle miltä näyttää Tampere by Night, ja lähettiin kiertään pikkupubeja. Kustaa, Passion, Ale, ja lauantaina Fat Lady, joka ei todellakaan näyttänyt parhainta puoltaan Lotalle! Tammerfestit oli vetänyt kaiken porukan koskiravintoloihin jatkoille, joten fättäri oli sinä lauantaina vähän samaa tasoo kun Kuopion Puikkari parhaimpana iltanaan. Eli melkein tyhjä. Onneks seura oli hyvää, juomat maistui ja tanssittiin Bailandoo. Plussana päästiin vielä näkeen fättärin VIP-puoli, kiitos te pojat jotka kolmen aikaan epätoivoisina yrititte meitä iskeä. Pakko oli vippitilat nähdä, ja annettiin pojille puoli tuntia turhaa toivoa jatkoista niiden kanssa.
Näitä kesän hyviä puolia on siis pääasiassa ystävät. Ihan sama istunko koirapuistossa jakamassa salaisuuksia ihanan tyypin kanssa, vai terassilla miljoonan muun kaverin kanssa, kaikki on yhtä tärkeitä ja paikalla ei ihan oikeesti oo väliä. Oon niin onnekas, että mulla ei oo vaan yks hyvä ystävä, vaan paljon, paljon enemmän. Tampereella, Kuopiossa, Hämeenlinnassa, Helsingissä ja jopa Barcelonassa.Voisin teille kaikille jakaa kaikki mun surut ja jokaikinen kuuntelis. Ja teitä tuun kohta tarviin.
Rakastan kevättä ja kesää, enkä oo koskaan oikeen välittänyt syksystä. Joo, ne kaikki ihanat värit luonnossa sunmuut on kauniita, mutta syksyt on ollu mulle aina ikuisia maanantaiaamuja. Synkkää ja pimeetä ja edessä vielä koko viikko, tässä tapauksessa koko vuosi, taas lomaan ja aurinkoon. Tänä vuonna päätin ottaa itelleni vähän aurinkoo syysmasisteluun, ja lähen Barcelonaan syyskuussa viideks päiväks. Tarkotuksena siellä on unohtaa Suomi ja murheet ja ottaa vastaan mahdollisimman paljon lämpöö ja ystäviä kun vaan pystyy. Tää matka mielessä syksy kuulostaa jo pikkasen paremmalta. Ja tietysti nyt erona tässä syksyssä verrattuna viime vuoteen on se, että nyt mulla on ystäviä myös Kuopiossa, enkä oo menossa sinne yksin.
En oo ihan varma, onko tää ollut ihan huippu kesä vai kaikkein paskin. Ehkä se selviää sit vasta kun talvella mietin kaikkee mitä nyt on tapahtunut. Ehkä ei.
PS. oon pahoillani herkästä avautumisesta! ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti